"On nuoria, työtä vieroksuvia ja sellaisia, jotka eivät koskaan sovellukaan työelämään.": Työttömän subjekti aktiivimallista käydyssä eduskuntakeskustelussa

Työttömyyttä ja työttömiä koskevat asenteet koventuivat viimeisimmän taloudellisen taantuman aikana. Juha Sipilän hallitus leikkasi useista sosiaaliturvaetuuksista ja kiristi hallituskauden aikana työttömyysturvan ehtoja. Kenties eniten keskustelua herättänyt lakimuutos koskien työttömyysturvaa oli aktiivimalli. Aktiivimallia koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1.1.2018, ja sen myötä työttömien tuli osoittaa aktiivisuutensa 65 päivän seurantajaksolla tehden 18 tuntia töitä tai osallistumalla työllistymistä edistävään palveluun. Jos työtön ei täyttänyt aktiivisuusehtoa, hänen työttömyysetuuttaan leikattiin epäonnistuneen jakson jälkeen 4,65 prosentilla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan niitä diskursseja ja sitä työttömän subjektia, joita aktiivimallista käydyssä keskustelussa lakiehdotuksen ensimmäisellä äänestyskierroksella pystyi tunnistamaan hallituspuolueiden kansanedustajien puheenvuoroissa koskien työttömiä. Varsinaista tutkimuskysymystäni tukevana apukysymyksenä tutkielmassa selvitettiin myös niitä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita työttömiin liitetään näissä keskustelussa. Tutkielmani aineistona on 11.12.2017 käyty keskustelu hallituksen esityksestä työttö-myysturvalain muuttamiseksi. Lakimuutos koski niin sanottua aktiivimallia. Eduskunnan sivuilta löytyvässä litteraatissa oli yhteensä 64 hallituksen kansanedustajan puheenvuoroa. Aineisto analysoitiin käyttämällä kriittistä diskurssianalyysiä yhdistämällä se foucault’ laiseen hallinnan ja vallan analytiikkaan. Analyysiprosessin tuloksena aineistosta pystyi tunnistamaan neljä eri diskurssia koskien työttömiä. Muodostamani diskurssit olivat kelvottoman työttömän diskurssi, kontrolloitavan työttömän diskurssi, ristiriitaisen työttömän diskurssi ja työtön empatian kohteena. Työttömiin liitettyjä vastuita ja velvollisuuksia olivat aktiivinen työnhaku, kursseille osallistuminen, työnteko, omasta toimeentulostaan huolehtiminen ja työpaikan vastaanottaminen. Työttömien oikeudet olivat tulkittavissa aineistosta vain negaatioiden kautta. Niitä olivat oikeus saada työttömyysturvaa lain asettamin ehdoin, oikeus kouluttautua ja käydä kursseilla sekä oikeus työvoimapoliittisiin työllisyyttä edistäviin työvoimapalveluihin. Analyysini tulokset osoittavat, että kansanedustajien pitämissä puheissa työttömän subjekti muodostui negatiiviseksi ja työttömät nähtiin keskustelussa kelvottomana kontrollin tarpeessa olevana joukkona. Työttömien hankala tilanne herätti kansanedustajissa ymmärrystä, mutta tilanteen ymmärtäminen ei siltikään vaikuttanut kansanedustajien kovaan tapaan puhua henkilöistä lainsäädäntötyön kohteena